Riistapellon perustaminen

Riistapelto on viljelty alue, joka on suunniteltu tarjoamaan ravintoa ja suojaa riistaeläimille. Se on yksi keskeisistä riistanhoidon ja kestävän metsästyksen keinoista, jolla voidaan parantaa riistaeläinten elinolosuhteita ja tukea samalla luonnon monimuotoisuutta. Hyvin suunniteltu ja hoidettu riistapelto ohjaa riistan liikkumista, vähentää viljelyvahinkoja sekä voi parantaa liikenneturvallisuutta vähentämällä eläinten siirtymistä vilkkaasti liikennöidyille alueille. Riistapellon merkitys ei rajoitu pelkästään riistan ruokintaan, vaan se on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa huomioidaan eläinten käyttäytyminen, elinympäristöjen laatu sekä alueen riistakantojen kestävä hoito. Tässä kirjoituksessa käydään läpi riistapeltojen perustamisen keskeiset vaiheet, viljely ja hoito sekä niiden rooli osana kestävää riistanhoitoa ja metsästystä.

Mikä on riistapelto?

Riistapeltoon viljelty alue, jolle kylvetään riistaeläimille ravinnoksi soveltuvia kasvilajeja. Näillä pelloilla käyvät ruokailemassa esimerkiksi hirvet, metsäkauriit, peurat ja jänikset. ELY-keskuksen (2025) mukaan riistapelloilla käytetään muun muassa rehukaalia, rypsiä, herneitä ja viljoja. Kasvit valitaan niin, että ne tarjoavat riistalle ravinteikasta ja helposti saatavilla olevaa ravintoa.

Riistapellot eivät palvele vain riistaa, vaan niillä on laajempia ekologisia vaikutuksia. Ne tarjoavat ravintoa myös hyönteisille ja linnuille sekä lisäävät maiseman monimuotoisuutta. Näin ne tukevat kokonaisvaltaista luonnonhoitoa (Suomen riistakeskus 2024).

Hoito perustuu luonnonmukaisuuteen: kasvinsuojeluaineita vältetään ja niitto ajoitetaan niin, että se ei häiritse eläimistöä, erityisesti pesimäaikana. Lannoitus ja hoito toteutetaan harkitusti kasvien kasvun varmistamiseksi (ELY-keskus 2025).

Riistapellon hoito ja viljely

Riistapellon Riistapellon hoito perustuu luonnonmukaisuuteen ja riistan tarpeiden huomioimiseen. ELY-keskuksen (2025) mukaan riistapellon niitto tehdään yleensä vasta elokuun lopulla, jotta vältetään häiriöt erityisesti lintujen pesintäaikana. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä vältetään, jotta pelto pysyy mahdollisimman luonnonmukaisena. Lannoitusta voidaan käyttää, jotta kasvit saavat riittävästi ravinteita kasvuunsa.

Suomen riistakeskus (2014) toteaa, että luonnonhoitopelloilla niitto on sallittua 1. elokuuta alkaen. Osa sadosta voidaan kerätä talteen esimerkiksi seiväskuivattuna tai pyöröpaaleina erityisesti peura- ja kaurisalueilla talviruokintaa varten. Harkittu hoito, kuten myöhäinen niitto ja kemikaalien välttäminen, tukee sekä riistan että muiden eläinlajien elinoloja. Riistapellot ovat siten esimerkki kestävästä ja vastuullisesta viljelytavasta. Suunnitelmallinen ja monipuolinen riistapeltojen hoito voi tukea riistan ravinnonsaantia ympäri vuoden sekä parantaa lajien selviytymismahdollisuuksia erityisesti talviaikaan.

Riistapeltojen pääasiallinen kylvöaika on kesäkuun puoliväli, vasta normaaleiden maataloustöiden jälkeen. Esimerkiksi kaura seosviljelyssä ehtii kehittyä sopivasti syyskuun alkuun mennessä. Syysruis ja rehuöljyretikka kylvetään myöhemmin, jotta ne soveltuvat hirvieläinlaitumiksi. Ruis kylvetään elokuun puolivälin tienoilla ja rehuöljyretikka elokuun alussa. Oikein ajoitetulla kylvöllä sadot ehtivät valmistua syys-lokakuussa, jolloin rehubiomassat ovat parhaimmillaan talveen valmistautuville hirville, peuroille ja metsäkauriille. (Suomen riistakeskus 2014.) Huolellisesti ajoitetut kylvöt osoittavat, kuinka tärkeää on sovittaa riistanhoidolliset toimet luonnon rytmiin ja lajien tarpeisiin. 

Tyypillisiä kylvöaikoja:

• kaura ja seosviljat: kesäkuun puoliväli
• syysruis: elokuun puoliväli
• rehuöljyretikka: elokuun alku

Riistapeltojen merkitys ei rajoitu pelkästään ravinnon ja suojan tarjoamiseen riistaeläimille – ne ovat tärkeä osa luonnonhoitoa, maisemanhoitoa ja monimuotoisuuden ylläpitämistä. Oikea-aikaiset toimenpiteet ja luonnonmukaiset hoitomenetelmät edistävät sekä riistan hyvinvointia että koko ekosysteemin tasapainoa. Jotta nämä hyödyt toteutuvat käytännössä, tarvitaan huolellista suunnittelua ja paikallisiin olosuhteisiin sovitettuja ratkaisuja. Seuraavaksi tarkastellaan, mitä kaikkea riistapellon suunnittelussa tulee ottaa huomioon.

Riistapellon suunnittelu

Riistapellon perustaminen on monivaiheinen prosessi, joka edellyttää huolellista suunnittelua, sopivia viljelymenetelmiä sekä lainsäädännön huomioon ottamista. Onnistunut riistapelto tarjoaa ravintoa ja suojaa riistalle, mutta sen sijainnilla ja hoidolla on myös merkittävä vaikutus eläinten hyvinvointiin ja ympäröivään maatalouteen. (Sinisalo 2025.)

Sinisalo (2025) korostaa, että suunnittelussa on hyvä pohtia:

• mille riistaeläimille pelto on tarkoitettu
• käytetäänkö yksivuotista vai monivuotista siemenseosta
• tarjotaanko ravintoa, suojaa vai molempia

Sijainnin valinta on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Riistapelto kannattaa sijoittaa:

• metsänreunoihin tai peltojen ja metsän välisiin vyöhykkeisiin
• riistan luontaisille kulkureiteille
• riittävän kauas vilkkaista teistä ja asutuksesta

Lisäksi Sinisalon (2025) mukaan tulee huomioida, ettei riistapelto houkuttele eläimiä vaarallisille alueille tai lisää liikenneturvallisuusriskejä.

Riistapellon perustamisen käytännön vaiheet

Jahtimedia.fi (2023) kuvaa riistapellon perustamisen vuosikiertoa seuraavasti:

Kevät:

• Tilaa ja hanki tarvittavat siemenet ajoissa.

• Muokkaa pelto kevään kylvötöiden yhteydessä.

• Tarvittaessa kesannointi eli rikkakasvien juurien kuivattaminen muokkaamalla maa.

Kesä:

• Äestä pelto ennen kylvöä.

• Kylvä siemenet juhannuksen tienoilla ennen sateita.

• Noudata siemenseoksen kylvöohjeita.

• Vältä kasvinsuojeluaineiden käyttöä, jos haet EU:n viljelytukia.

• Käytä jyrää tai suorakylvölaitetta kylvön yhteydessä.

• Lannoita pelto: typpeä noin 60 kg/ha sekä fosforia ja kaliumia tarpeen mukaan.

• Monivuotisilta riistalaitumilta voidaan niittää ja kerätä nurmisatoa toisen ja kolmannen vuoden aikana talviruokintaa varten.

Syksy:

• Tarkkaile riistan liikkeitä pellolla.

• Tarvittaessa muokkaa ja kylvä syyskylvöinen seos, mikäli se tukee riistapeltojen monimuotoisuutta.

Talvi:

• Käytä kerättyä satoa riistan talviruokintaan.

• Lingolla voidaan avata kulkureittejä lumisille pelloille.

• Suunnittele tulevien vuosien viljelykierto ajoissa.

Riistapellon kylvön ajankohta

Riistapellon kylvöajankohta määräytyy pitkälti maantieteellisen sijainnin ja valittujen kasvilajien mukaan. Kylvön onnistumiseksi on tärkeää, että maa on riittävän kuiva ja muokattu tasaiseksi. Siemenvalinta riippuu siitä, mille riistalajille peltoa halutaan ensisijaisesti perustaa ja kuinka pitkäksi aikaa kasvuston toivotaan säilyvän. Monipuolinen siemenseos, jossa yhdistyy eri kasvutavoiltaan ja ravintoarvoiltaan täydentäviä lajeja, houkuttelee pellolle useampia riistalajeja ja tukee koko ekosysteemin monimuotoisuutta. (Liuko 2022.)

Riistapellossa tulee käyttää vähintään kahta kasvilajia, mikä lisää monimuotoisuutta ja houkuttelevuutta riistalle (Muntola 2012).

Tyypillisiä kasveja ovat:

• kaura ja ohra
• herne ja apilat
• rehukaali ja rehurapsi
• naattinauris ja turnipsi

Kasvivalinta tehdään kohderiistan mukaan (Sinisalo 2025).

Riistapellon kylvöaika vaihtelee, mutta yleensä se tapahtuu kesäkuun puolivälissä ottaen huomioon maan kosteuden. Ennen kylvöä maa muokataan ja pinta möyhitetään, jotta se kuivahtaa ja mahdolliset rikkaruohot kuolevat. Usein kylvöön käytetään riistalle tarkoitettua rehuseosta tai muita viljakasveja, kuten kauraa tai hernettä. Kylvön jälkeen on suositeltavaa jyrätä tai äestää pelto varmistaen, että siemenet sekoittuvat maahan. Monipuolisessa riistapellossa kasvatetaan usein erilaisia kasveja eri alueilla, ja lajikkeita kannattaa vaihdella muutaman vuoden välein kasvitautien ehkäisemiseksi (Liuko 2022.)

Miksi riistapellon perustaminen on tärkeää?

Kuva: Metsäkauriit riistapellossa. Jokivarren Metsästysseura ry. 

Riistapellon perustaminen on tärkeä toimenpide, joka tukee sekä riistaeläinten hyvinvointia että luonnon monimuotoisuutta. Yksi keskeisimmistä hyödyistä on se, että riistapelto tarjoaa ravintoa ympäri vuoden. Monilla alueilla luonnollisen ravinnon saatavuus vaihtelee vuodenaikojen mukaan, ja erityisesti talvikaudella ravinto voi olla niukkaa. Osa riistapellon sadosta kerätään talteen, esimerkiksi seiväskuivattuna tai pyöröpaaleina, erityisesti peura- ja kaurisalueilla talviruokintaan. Monivuotisilta riistapelloilta (esim. apila- tai nurmiseokset) voidaan niittää ja paalata rehua syksyllä ja käyttää se myöhemmin talviruokintapaikoilla. Näin riistapelto toimii epäsuorasti myös talviravinnon lähteenä – ei suoraan pellolta, vaan kerättynä ja tarjottuna myöhemmin. Riistapellot täydentävät riistaeläinten talviravinnon puutetta, parantaen erityisesti metsäkauriiden ja muiden riistalajien selviytymisedellytyksiä ankarien pakkastalvien aikana.

Kuva: Jokivarren Metsästysseura ry.

Toinen merkittävä syy riistapellon perustamiseen on metsästyksen ohjaaminen. Riistapellot houkuttelevat eläimiä näkyville ja helpottavat valikoivaa metsästystä, mikä puolestaan edistää kestävää riistakannan hallintaa. Metsästyksen onnistumismahdollisuudet paranevat, ja samalla voidaan suojella viljelyksiä. Eritysesti riistakaistaleet ohjaavat eläimiä syömään niille tarkoitettuja kasveja viljelyksien sijaan. (Suomen riistakeskus 2017.)

Riistapeltojen hyöty ei kuitenkaan rajoitu vain riistaan. Monipuoliset kasvilajistot tarjoavat elinympäristöjä myös pölyttäjähyönteisille, pikkulinnuille ja muille pieneliöille. Näin riistapellot tukevat laajasti luonnon monimuotoisuutta ja ekologista verkostoa. Lisäksi ne voivat toimia puskurivyöhykkeinä, jotka houkuttelevat riistaa pois viljelyksiltä, vähentäen satovahinkojen riskiä. (Sinisalo 2025.)

Ympäristön kannalta riistapellot voivat myös parantaa maaperän laatua ja torjua haitallisten rikkakasvien, kuten voikukan ja nokkosen, leviämistä. Riistapellon viljely lisää maaperän orgaanista ainesta ja parantaa sen rakennetta, mikä tukee pitkän aikavälin maataloudellista kestävyyttä. Vesistöjen varsilla sijaitsevat riistapellot toimivat suojavyöhykkeinä, jotka sitovat ravinteita ja ehkäisevät vesistökuormitusta.  (Suomen riistakeskus 2017.)

Riistapellot edistävät myös ympärivuotista ravintoa ja tarjoavat eläimille suojapaikkoja sekä lisääntymisalueita, mikä parantaa niiden elinympäristön monimuotoisuutta. Tämän lisäksi ne tukevat eläinten luonnollista käyttäytymistä ja ruokavaliota ilman jatkuvaa ylläpitoa, joka on välttämätöntä ruokintapaikoilla. (Sinisalo 2024.)

On kuitenkin tärkeää, että riistapeltoja perustetaan harkiten. Liian suuri määrä tai huonosti sijoitetut pellot voivat aiheuttaa:

• liikenneturvallisuusriskejä
• riistan liiallista keskittymistä
• paikallisia haittavaikutuksia 

Riistapeltojen ekologiset hyödyt ulottuvat pitkälle riistanhoitoa laajemmalle. Ne lisäävät maiseman monimuotoisuutta, tarjoavat pölyttäjille ja muille hyönteisille elintärkeitä elinympäristöjä sekä tukevat lintujen ja piennisäkkäiden ravinnonsaantia ja suojautumismahdollisuuksia. Lisäksi ne voivat toimia ekologisina askelkivinä, jotka yhdistävät metsäalueita toisiinsa ja helpottavat eläinten liikkumista pirstoutuneessa maisemassa. Riistapellot ovat näin tärkeä osa maiseman ekologista verkostoa. (Suomen riistakeskus 2024.)

Riistapellon perustaminen käytännössä

Onnistunut riistapelto edellyttää:

• huolellista sijainnin valintaa

• hyvää maaperää ja oikeaa muokkausta

• sopivia siemenseoksia

• maltillista lannoitusta

Sinisalo (2025) painottaa myös yhteistyötä maanomistajien ja metsästysseurojen välillä.

Riistapellon perustaminen ei ole erityisen monimutkainen prosessi, mutta se vaatii huolellista suunnittelua ja hieman vaivannäköä. On erittäin suositeltavaa, että riistapellon perustaminen toteutetaan yhteistyössä alueen maanomistajien ja metsästysseurojen kanssa. Seuraavassa on muutamia tärkeitä vinkkejä oman riistapellon perustamiseen ja suunnitteluun.

Kuva: Jokivarren Metsästysseura ry.

1. Valitse sopiva paikka: Etsi paikka, joka on lähellä metsästysalueita ja jolla on tarpeeksi auringonvaloa. Paikan on myös oltava tarpeeksi suuri riittävän kasvuston viljelyyn. Riistapelto lähettyvillä on hyvä olla juomapaikka eläimille, sekä suojaa antavaa metsää ympärillä. 
2. Älä tee riistapeltoa vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyyteen, koska se lisää hirvikolareiden vaaraa. Varmista myös, että alueelle on helppo päästä ja että se on riittävän kaukana asuinrakennuksista ja tieliikenteestä. Älä perusta "riistakasvikasvustoa sellaisten teiden läheisyyteen, joiden liikennetiheys on yli 3 000 autoa vuorokaudessa. Perustettavan riistakasvikasvuston etäisyyden pitää olla vähintään 50 metriä tällaisesta tiestä." (Ympäristönhoidon toimenpiteet).
3. Maaperän valmistelu: pellon voi kyntää valmiiksi jo syksyllä. Maa muokataan keväällä kun maa on tarpeeksi kuivaa. Rikkakasvien annetaan itää pari viikkoa, jonka jälkeen lohko muokataan ennen kylvöä, ja näin saadaan torjuttua rikkakasveja. Kylvöaika on kesäkuun puolivälissä ja kylvö jätetään harvaksi kasvutilan riittämiseksi.
4. Riistapelloiksi soveltuvia viljelykohteita ovat esimerkiksi viljelemättömät kohteet kuten pienet, hehtaarin tai parin kokoiset metsäpellot ja viljelystä poistetut peltoalueet.
5. Osa sadosta otetaan talteen seiväskuivattuna, tai pyöröpaalataan erityisesti kaurisalueiden talviruokintaan.
6. Riistapeltojen perustamisessa ja hoitamisessa on mahdollista hyödyntää tukimuotoja: lisätietoa Ruokaviraston verkkosivulta (ruokavirasto.fi)

Riistapellon onnistuminen alkaa kasvualustasta

Riistapellon toimivuuden perusta on aina laadukas kasvualusta. Hyvin onnistunut riistapelto ei synny pelkästään oikeista siemenistä, vaan ennen kaikkea siitä, että maaperä tarjoaa kasveille hyvät kasvuolosuhteet alusta lähtien. Pellon tulee olla hyvin kuivattu ja rakenteeltaan viljelyyn sopiva, jotta kasvit pystyvät hyödyntämään ravinteita tasaisesti ja kasvamaan tasapainoisesti. Yleensä maanmuokkaus aloitetaan kyntämällä, minkä jälkeen pelto äestetään, jotta kylvöpinta saadaan tasaiseksi ja ilmavaksi. (Sinisalo 2025.)

Suositeltavaa on teettää maaperäanalyysi ennen perustamista. Sen avulla voidaan arvioida pellon ravinnetilaa ja tehdä tarvittavat korjaukset lannoituksella ja maanparannusaineilla. Näin varmistetaan, että kasvusto saa parhaat mahdolliset edellytykset kehittyä. (Sinisalo 2025.)

Riistapellon lannoitus noudattaa samoja perusperiaatteita kuin tuotantopelloilla, mutta tavoitteena on ennen kaikkea monipuolinen ja riistaa houkutteleva kasvusto (Sinisalo 2025). Yleisimmin käytetään NPK-lannoitteita, jotka sisältävät kasvien kannalta tärkeimmät pääravinteet: typen, fosforin ja kaliumin. Näistä typpi edistää rehevää ja nopeaa kasvua, kun taas fosfori on erityisen tärkeä juurtumisen ja alkukasvun kannalta. Kalium puolestaan tukee kasvien yleistä kestävyyttä ja elinvoimaa. Fosforipainotteiset lannoitteet, joihin on usein lisätty myös hivenravinteita kuten sinkkiä, mangaania ja magnesiumia, tukevat erityisesti tasapainoista ja elinvoimaista kasvuston kehitystä. (Sinisalo 2025.)

Lannoituksessa on tärkeää huomioida myös mahdolliset säädökset ja tukiehdot. Esimerkiksi EU:n tukikelpoisilla monimuotoisuuspelloilla typen käyttö on rajoitettu 60 kilogrammaan hehtaaria kohden kylvön yhteydessä. Tämä voi rajoittaa kasvuston maksimaalista rehevyyttä, mutta tukee samalla ympäristön kuormituksen hallintaa. (Sinisalo 2025.) Mikäli tukiehtoja ei ole, typpeä voidaan käyttää enintään noin 120 kilogrammaa hehtaarille. Tällöin suositellaan lannoituksen jakamista kahteen osaan: ensimmäinen annetaan kylvön yhteydessä ja toinen kasvukauden aikana. Tämä tasaa ravinteiden saatavuutta ja tukee kasvuston tasaista kehitystä koko kasvukauden ajan. (Sinisalo 2025.)

Riistapellon kylvöohjeet

Riistapellon perustaminen on tärkeä toimenpide, joka tukee riistaeläinten ravinnon saantia ja elinympäristöä. Suunnitelmallinen kylvöprosessi varmistaa, että kasvit saavat parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet ja houkuttelevat riistaa tehokkaasti. Tässä osiossa käydään läpi riistapellon kylvöön liittyvät käytännön vaiheet, lannoitusohjeet sekä kasvivalinnat eri riistalajeille. Lue lisää: ohjeita riistapellon kylvämiseen. 

1. Kylvöaika ja -tekniikka. Riistapelto kylvetään kesäkuun puolivälin tienoilla, mieluiten ennen ennustettuja vesisateita, jotta itäminen ja kasvuun lähtö ovat mahdollisimman nopeita ja tasaisia. Kylvö suoritetaan joko käsikäyttöisellä Solo-sirottimella tai traktorivetoisella kylvökoneella.  Noudata siemenpussin ohjeita kylvösyvyydestä ja siementen välistä etäisyyttä koskien.
2. Maaperän muokkaus. Riistapelto kynnetään syksyllä tai keväällä ja äestetään sekä maa jätetään koskemattomaksi noin kolmen viikon ajaksi. Tänä aikana sekä yksi- että monivuotiset rikkakasvit kasvavat suureksi. Ennen kylvöä maa muokataan ja pinta möyhitään, jotta pelto kuivahtaa, ja mahdollinen alkanut rikkaruohokasvusto kuolee. (Riistapellon kylvöohje 2023.) Muutaman päivän kuivahdettuaan riistapeltoon kylvetään usein riistalle tarkoitettua rehuseosta, mutta myös kaura, herne sekä monet muut viljakasvit ovat monien riistaeläinten herkkua. Kylvön jälkeen riistapelto olisi hyvä joko jyrätä tai äestää kertaalleen. Näin siemenet eivät jää maan pinnalle, vaan sekoittuvat muutaman sentin syvyyteen. (Riistapellon tekeminen valmistaa uuteen jahtikauteen 2022.) Jos pelto on poistunut aktiiviviljelystä ja otetaan uudelleen käyttöön riistapeltokäyttöön, sen voi halutessaan kyntää syksyllä – mutta kyntö ei ole välttämätöntä. Maata voidaan muokata myös keväällä lautasmuokkaimella tai kultivaattorilla, tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaan muokkaamatta. Mikäli muokkaus tehdään, se kannattaa ajoittaa kevääseen heti, kun maa on kuivunut sopivasti. (Hankkija.)
3. Kesäkuussa pelto ruiskutetaan glyfosaatilla, jolloin rikkakasvit alkavat pian kellastua ja kuolevat 2–3 viikon kuluessa kokonaan (Riistapellon kylvöohje 2023). Tavallisilla riistapelloilla ei käytetä torjunta-aineita.
4. Kylvön voi suorittaa myös "käsikäyttöisellä Solo-sirottimella, jolla siemen kylvetään tasaisesti maanpintaan suoraan rikkakasvien joukkoon. Heti tämän jälkeen pelto jyrätään huolellisesti. Samanaikaisesti kun rikkakasvit kellastuvat ja kuolevat, riistapeltokasvit itävät ja lähtevät kasvamaan. Käytettäessä traktorivetoista kylvökonetta on kylvövantaat säädettävä kulkemaan aivan pinnassa. Liian syvälle menneet siemenet eivät jaksa nousta maan pintaan. Suurikokoiset siemenet on kuitenkin äestettävä tai kylvettävä 3–4 cm:n syvyyteen (Riistapellon kylvöohje 2023)."
5. Lannoitus: Typpeä 60 kg/ha perustamisvuonna. "Typpi on varsinkin suuria rehumääriä tavoittelevalle riistapellolle tärkein ravinne, mutta fosfori on varsinkin kasvin alkukehityksen kannalta erittäin tärkeää. EU tukikelpoisille Riista- ja monimuotoisuuspelloille saa kylvön yhteydessä levittää maksimissaan 60 kg typpeä/hehtaari. Riistapeltokasvit, kuten rehukaalit ja rehurapsi vaativat voimakkaan typpilannoituksen." Lisätietoa kauran lannoituksesta.
6. Siemenet voidaan kylvön helpottamiseksi sekoittaa esimerkiksi lannoitteeseen.
7. Riistapelto tulee kylvää vähintään kahden kasvin tai kasviryhmän siemenillä (tukikelpoisuus). Kylvetään vähintään kahta lajiketta seuraavista: "viljat (ohra, kaura, kevätvehnä, kevätruis), herne, rypsi, rapsi, heinäkasvit, apilat, nurminata, auringonkukka, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, öljypellava, tattari, sinappi tai rehujuurikkaat (rehunauris eli turnipsi, naattinauris) rehukaali tai rehusokerijuurikas (Muntola 2012)." Lue lista myös tästä linkistä.
8. Riistapeltoon kylvettävä kasvi on hyvä valita houkuteltavan eläimen mukaan. Hirvieläimille: rehujuurekset, rehukaali, kaura, apilat, kaali- ja juurikasvit, naattinauris, porkkana, rehurapsi, raiheinä (Muntola 2012).
9. Riistapeltojen tukimuodot vaihtelevat alueittain ja voivat sisältää esimerkiksi EU:n maaseuturahaston tukia. Tukikelpoisuuden varmistamiseksi on tärkeää noudattaa paikallisia sääntöjä ja ohjeita. Riistapeltojen tukimuodot.
10. Riistapeltojen kylvössä ja lajikkeissa tulee huomioida lisäksi viljelykierto.
11. Pidä riistapelto kunnossa koko kasvukauden ajan. Tarvittaessa lannoita kasveja asianmukaisilla lannoitteilla. Seuraa kasvien kehitystä ja tarkista, tarvitseeko alue lisäkylvöä tai muita korjaavia toimenpiteitä.

Riistapellon onnistunut perustaminen edellyttää huolellista suunnittelua ja oikea-aikaisia toimenpiteitä. Kesäkuun puoliväli on optimaalinen kylvöaika, ja maaperän valmistelu sekä lannoitus ovat avainasemassa kasvien terveessä kasvussa. Kasvivalinta tulisi tehdä houkuteltavan riistalajin mukaan, ja viljelykiertoa sekä tukimuotoja on syytä tarkastella paikallisten sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Näiden toimenpiteiden avulla voidaan luoda riistalle ravinteikas ja houkutteleva elinympäristö.

Riistapellon lannoitus

Riistapeltoon käytettävän lannoituksen määrä riippuu kasvilajista, viljelykierron vaiheesta ja alueen viljavuudesta. Yleisesti ottaen kylvön yhteydessä suositellaan levittämään noin 60 kg typpeä hehtaarille. Tämän lisäksi pellolle levitetään fosforia ja kaliumia tarpeen mukaan, erityisesti jos maaperä on puutteellinen jollain näistä ravinteista. Jos pellolle kylvetään erityisesti rehukasveja, kuten rehukaalia, naattinaurista tai rehurapsia, lannoitusmäärää voidaan nostaa jopa 120 kg typpeen hehtaarille. Tällöin on kuitenkin tärkeää huomioida, ettei lannoitus mene yli, sillä liiallinen typpipitoisuus voi nostaa nitraattitasoja, jotka voivat vaikuttaa riistaeläinten terveyteen ja ruoansulatukseen. Toimivia peruslannoitteita ovat esimerkiksi Y2 tai fosfori- ja kalirikas Y6. (ELY-keskus 2025, Uittokalusto 2024, Jahtimedia 2019.)

Riistapellon lannoituksessa tulee ottaa huomioon myös ympäristötukiehtojen rajoitukset, erityisesti EU-tukikelpoisilla pelloilla. Lannoitusta ei saa ylittää ympäristötukivaatimusten sallimia rajoja, jotta ei vaaranneta vesistöjen tilaa ja pohjavesivarantoja. Erityisesti monivuotiset apila- ja heinäkasvustot voivat selviytyä pelkästään peruslannoituksella, mutta niiden satotaso saattaa laskea kolmannen kasvukauden jälkeen, jolloin uusintakylvö voi olla tarpeen. (ELY-keskus 2025, Uittokalusto 2024, Jahtimedia 2019.)

Riistapellon lannoitusmäärät vaihtelevat kasvilajin ja viljelykierron mukaan. On tärkeää noudattaa viljavuustutkimusten suosituksia ja huomioida ympäristötukiehtojen rajoitukset lannoituksessa. Erityisesti rehukasvit vaativat voimakkaampaa lannoitusta, mutta liiallinen lannoitus voi aiheuttaa haitallisia nitraattipitoisuuksia.

Lue lisää: Riistapellon kylvöohje

Riistapellon kasvivalinta ja siemenseokset

Riistapellon menestys perustuu pitkälti siihen, millaisia kasvilajeja pellolle kylvetään. Kasvien valinta tehdään aina kohderiistan mukaan – tavoitteena on tarjota sekä ravintoa että suojaa oikeille lajeille oikeaan aikaan. Esimerkiksi kaura, herne, rypsi ja apila ovat perinteisiä valintoja, mutta erilaiset siemenseokset tuovat monipuolisuutta ja pidentävät ruokintakautta merkittävästi. Kasvivalintojen kautta voidaan varmistaa, että pelto tarjoaa ravintoa useille eri lajeille eri vuodenaikoina ja parantaa alueen biodiversiteettiä. (Sinisalo 2025.)

Yleisimmin käytetyt kasvit riistapelloilla ovat kaura, herne, rypsi ja apila, mutta erilaisten siemenseosten käyttö tuo monipuolisuutta ja pidentää ruokintakautta merkittävästi. Hirvieläimet suosivat ravintorikkaita juurikasveja ja kaalikasveja. Ne hyötyvät erityisesti kasveista, jotka tarjoavat runsaasti ravintoa ja kestävät pakkasta, kuten naattinauris, rehunauris ja erilaiset kaalikasvit. Peltolinnut hyötyvät erityisesti seoksista, joissa on esimerkiksi auringonkukkaa, retikkaa, pellavaa ja kukkia. Monipuolinen kasvusto varmistaa, että pelto tarjoaa hyötyä useille lajeille eri vuodenaikoina ja parantaa alueen ekologista arvoa. Usein riistapeltojen reunoille kylvetään myös korkeampia kasveja, kuten maissia tai auringonkukkaa, jotka tarjoavat lisäsuojaa riistalle. (Sinisalo 2025.) Tällaiset seokset tarjoavat riistalle paitsi ravintoa myös suojaa ja peitteitä, jotka ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi lintujen ja pienriistan elinympäristöjen parantamiseksi.

Kuva: Jokivarren Metsästysseura ry.

Riistapeltojen viljelykasvit tarjoavat ravintoa riistaeläimille, houkuttelevat niitä tiettyihin alueisiin ja auttavat siten parantamaan metsästysmahdollisuuksia sekä edistämään eläinten elinympäristöjen monimuotoisuutta. On tärkeää valita sopivat siemenet alueen ilmasto- ja maaperäolosuhteiden sekä tavoiteltujen riistaeläinten tarpeiden perusteella. Riistapeltosiemenen valinta riippuu alueesta, riistaeläimistä ja metsästyksen tavoitteista. Tässä ohjeessa on esitetty esimerkkejä sopivista riistapeltosiemenistä. On suositeltavaa ottaa yhteyttä paikallisiin riistanhoitoyhdistyksiin, maatalousneuvojiin tai asiantuntijoihin saadakseen lisätietoja riistapeltosiementen käytöstä riistapellolla omalla alueella.

Seuraavassa on esitetty yksivuotisia riistapeltokasveja ja niiden ominaisuuksia:

1. Naattinauris on hirvieläinten ja jänisten satoisa juures- ja rehukasvi. Naattinauris on erityisen houkutteleva riistaeläimille sen maun ja tuoksun vuoksi. Naattinauris kasvaa melko nopeasti, ja sen juurista tulee houkuttelevia riistaeläimille. Naattinauris kehittyy nopeasti ja kasvattaa suuren rehusadon myös maan pohjoisissa osissa. Naattinauris kestää hyvin yöhalloja. Seoskasvina voi käyttää rehunaurista. Voidaan käyttää seoksena kauran kanssa.  Suositeltu kylvömäärä on 1-3 kg/ha.
2. Rehunauris (turnipsi). Käytetään riistapellossa hirvieläinten ja jäniksien rehukasvina. Rehunauris houkuttelee riistaa sen maun, tuoksun ja ravintoarvojen vuoksi. Se tarjoaa riistaeläimille hyvän energianlähteen ja ravinteita. Rehunauris kehittyy nopeasti ja kasvattaa suuren rehusadon myös maan pohjoisosissa. Rehunauris kestää hyvin pakkasta. Naatti ränsistyy syksyllä melko pian, mutta kauriit kaivavat mielellään juuria syvänkin lumen alta koko talven ajan. Liian tiheäksi muodostunut kasvusto on harvennettava 10-20 cm:n taimivälille, jotta juuri kasvaa normaalikokoiseksi.  Annostus: 1-3 kg/ha. Kylvä kesäkuun puolessa välissä.
3. Riistasiemenseokset ovat seoksia erilaisista kasvilajeista ja -lajikkeista, jotka on suunniteltu erityisesti riistan ruokailutarpeiden tyydyttämiseen. Näitä siemenseoksia käytetään yleisesti riistapelloilla ja riista-alueilla houkuttelemaan ja ruokkimaan riistaeläimiä. Riistasiemenseokset sisältävät usein erilaisia viljoja, kuten kaura, ruis, vehnä ja ohra. Viljojen lisäksi siemenseoksiin voidaan sisällyttää muita kasveja, kuten apilaa, herneitä, härkäpapua, rapsia, sinimailasta ja turnipsia. Nämä kasvit tarjoavat riistalle ravintoa, houkuttelevaa makua ja tarjoavat suojaa sekä peitteitä riistaeläimille. Riistasiemenseoksia valitaan yleensä sen perusteella, mitä riistaeläimiä halutaan houkutella ja millaista ravintoa halutaan tarjota. 

Hirvi Diana -riistapeltoseos on laajasti käytetty rehukasvi riistapelloilla ympäri Suomen. Se on erityisesti hirvieläimille ja jäniksille suunniteltu seos, joka on saavuttanut suuren suosion riistanhoidossa. Hirvi Diana koostuu kolmesta kaalikasvista: rehukaalista (30 %), rehurapsista (30 %) ja talvirehurapsista (40 %). Näillä kasveilla on erinomainen pakkasenkestävyys, mikä mahdollistaa laidunnuksen pitkälle talveen. Seoksen suositeltu kylvömäärä on 3–5 kg/ha, ja sen kasvukorkeus vaihtelee 60–100 cm maaperän ravinnetason mukaan. Riittoisuutta voidaan lisätä sekoittamalla joukkoon rehunaurista. Kestävä kasvusto tarjoaa paitsi runsaasti ravintoa myös suojaa riistaeläimille syksystä aina talvikauden loppuun saakka.

Peuran ja kauriin lisäksi myös hirville ja jäniksille soveltuva Peura-Kauris Diana on ravinteikas ja monipuolinen riistasiemenseos, joka tuottaa rehevän ja ravintorikkaan kasvuston oikeanlaisella lannoituksella. Riittävä typpimäärä ja tasapainoinen lannoitus ovat kasvuston onnistumisen kannalta olennaisia. Suositeltu kylvömäärä on 4–6 kg/ha. Seos sisältää: naattinauris 8 %, rehunauris 15 %, rehurapsi 10 %, rehusikuri 5 %, talvirehurapsi 20 %, turnipsi 10 %, italianraiheinä 12 %, persianapila 8 %, öljypellava 12 %.

Muita riistapellon viljelykasvivaihtoehtoja ovat kaura ja herne, jotka tarjoavat helposti viljeltävää ja ravinteikasta rehua erityisesti pienriistalle. Monivuotiset riistapellot puolestaan tarjoavat pitkäkestoista ravintoa ja suojaa useille riistaeläimille. Erikoisseoksista Diana Fasaani-Peltopyy on suunniteltu kanalintujen, kuten fasaanin ja peltopyyn, tarpeisiin. Diana Riistalaidun on kaalikasvivoittoinen seos, joka sopii erinomaisesti osaksi viljelykiertoa yhdessä muiden riistapeltojen kanssa, erityisesti silloin, kun halutaan ehkäistä kasvitautien ja tuhoeläinten kertymistä. Nämä vaihtoehdot täydentävät riistapeltojen monimuotoisuutta ja auttavat mukauttamaan viljelyn eri riistalajien tarpeisiin ja maaperäolosuhteisiin.

Riistapellon kasvivalinta on tärkeä tekijä, joka vaikuttaa suoraan riistaeläinten houkuttelevuuteen ja elinympäristön monimuotoisuuteen. Kasvivalinnat ja siemenseokset tulisi valita kohderiistan tarpeet ja alueen maaperäolosuhteet huomioon ottaen. Erilaiset kasvit, kuten juurikasvit, kaalikasvit ja siemenseokset, tarjoavat riistalle paitsi ravintoa myös suojaa ja suojelevat niitä petoeläimiltä. Monipuolinen kasvusto parantaa pellon ekologista arvoa ja pidentää ruokintakautta, mikä edesauttaa riistaeläinten hyvinvointia ja metsästyksen onnistumista. Lisäksi riistapellon viljelyssä on tärkeää huomioida viljelykierto. Jos samalla lohkolla kasvatetaan vuodesta toiseen samaa kasvilajia, kasvitautien ja tuhoeläinten riski kasvaa merkittävästi.

Riistapellot osana kestävää riistanhoitoa

Riistapeltojen merkitys korostuu erityisesti kestävässä riistanhoidossa ja metsästyksessä. Ne tarjoavat riistaeläimille ravintoa ja suojaa luonnonmukaisella tavalla, mikä tukee eläinten hyvinvointia sekä lajien selviytymistä pitkällä aikavälillä.

Perinteiseen ruokintaan verrattuna riistapellot edistävät eläinten luonnollista käyttäytymistä ja vähentävät siihen liittyviä riskejä, kuten yliruokintaa ja tautien leviämistä. Erityisesti hirvieläimille riistapellot tarjoavat monipuolista ja pitkäkestoista ravintoa aina myöhäissyksyyn saakka. (Sinisalo 2024 & 2025.)

Riistapelloilla viljellään monipuolisesti eri kasvilajeja, kuten viljoja, rehukasveja, palkokasveja ja apiloita. Tämä kasvivalikoima houkuttelee riistaa alueelle ja samalla lisää luonnon monimuotoisuutta. Viljelykierto sekä tauteja kestävien kasvien käyttö varmistavat pellon pitkäaikaisen toimivuuden ja elinvoimaisuuden. Näin riistapellot tukevat sekä riistakantojen vahvistumista että metsästystoiminnan kestävyyttä. (Sinisalo 2024 & 2025.)

Riistapellon perustaminen vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua ja voimassa olevien säädösten huomioimista. Hyvin toteutettu riistapelto on ennen kaikkea sijoitus eläinten hyvinvointiin, ympäristön tasapainoon ja kestävään metsästykseen. Samalla se voi vähentää riistaeläinten aiheuttamia vahinkoja viljelyksille ja tukea luonnon monimuotoisuutta laajemminkin (Sinisalo 2024 & 2025).

On myös hyvä huomata, että riistapellot eivät sulje pois ruokintapaikkojen käyttöä, vaan ne voivat täydentää toisiaan. Kun eri menetelmiä käytetään oikeissa paikoissa ja oikeaan aikaan, ne muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Tämä kokonaisuus tukee riistakantojen hyvinvointia, parantaa metsästyksen kestävyyttä ja edistää luonnon monimuotoisuutta (Sinisalo 2025).

Riistapelto on tehokas ja monipuolinen riistanhoidon työkalu. Se:

• tukee luonnon monimuotoisuutta
• parantaa metsästyksen hallittavuutta
• edistää kestävää maankäyttöä

Riistapeltojen keskeinen tehtävä on tarjota ravintoa ja suojaa riistaeläimille erityisesti talvikaudella. Ne tukevat eläinten selviytymistä ja vähentävät riippuvuutta luonnon satunnaisesta ravinnosta (Sinisalo 2024).

Riistapellot myös:

• ohjaavat eläimiä hallitusti alueille
• tukevat metsästyksen suunnitelmallisuutta
• vähentävät viljelyvahinkoja
• parantavat riistakantojen tilaa

Riistapelto ei korvaa luonnollista ravintoa, mutta täydentää sitä merkittävästi (Suomen riistakeskus 2017). Kun riistapelto suunnitellaan ja hoidetaan huolellisesti, se tukee sekä riistaeläinten hyvinvointia että kestävää riistanhoitoa pitkällä aikavälillä.

Lähteet

ELY-keskus (2025) Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön: kosteikot ja riistanhoito. Saatavilla: https://www.ely-keskus.fi/web/turvetuotantoalueiden-jatkokaytto/kosteikot-ja-riistanhoito (Viitattu 31.5.2025).

Hankkija (2023) Riistapellon perustaminen. Saatavilla: https://www.hankkija.fi/rehut/muut-rehut/ia-riistapellon-perustaminen-2026233/ (Viitattu 7.5.2023).

Jahtimedia.fi (2023) Miten riistapelto perustetaan? Käytännön askeleet aloittelevalle riistapellon viljelijälle. Saatavilla: https://jahtimedia.fi/mainokset/riistapelto (Viitattu 31.5.2024).

Jokivarren Metsästysseura ry (2023) Riistapellon perustaminen. Tiedotusjaosto. Päivitetty 2.6.2026.

Koho, M. (2019) Viljelykierto kannattaa riistapellollakin. Jahtimedia.fi. Saatavilla: https://jahtimedia.fi/luonnossa/viljelykierto-kannattaa-riistapellollakin (Viitattu 7.5.2023).

Liuko, L. (2022) Riistapellon tekeminen valmistaa uuteen jahtikauteen. Metsästäjä-lehti. Saatavilla: https://metsastajalehti.fi/metsastys/riistapellon-tekeminen-valmistaa-uuteen-jahtikauteen/ (Viitattu 7.5.2023).

Malmgård Riistasiemen (2023) Riistapellon kylvöohje [PDF]. Saatavilla: https://www.uittokalusto.fi/riistapellon-kylvoohje (Viitattu 7.5.2023).

Muntola, S. (2012) Riistapellon perustaminen. Hämeen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/43858/Muntola_Severi_1.pdf?sequence=3&isAllowed=y (Viitattu 7.5.2023).

Sinisalo, T. (2024) Ruokinta vai riistapelto? Metsästäjä-lehti. Saatavilla: https://metsastajalehti.fi/metsastys/ruokinta-vai-riistapelto/ (Viitattu 2.5.2025).

Sinisalo, T. (2025) Riistapelto – monipuolinen vaihtoehto hirvieläimille. Metsästäjä-lehti. Saatavilla: https://metsastajalehti.fi/riista/riistapelto-monipuolinen-vaihtoehto-hirvielaimille/ (Viitattu 2.5.2025).

Suomen riistakeskus (2014) Riistapeltojen perustaminen ajankohtaista. Saatavilla: https://riista.fi/riistapeltojen-perustaminen-ajankohtaista/ (Viitattu 7.5.2023).

Suomen riistakeskus (2023) Riistapeltojen uudet mahdollisuudet. Saatavilla: https://riista.fi/riistapeltojen-uudet-mahdollisuudet/ (Viitattu 7.5.2023).

Svensberg, M. (2021) Elämää rikastuttavat riistapellot. Metsästäjä-lehti. Saatavilla: https://metsastajalehti.fi/riistan-vuoksi/elamaa-rikastuttavat-riistapellot/ (Viitattu 7.5.2023).

Uittokalusto (2023) Kuinka kylvän riistapellon. Saatavilla: https://www.uittokalusto.fi/riistapellon-kylvoohje (Viitattu 7.5.2023).

Viljelijän ympäristökioski (2023) Riistapelto. Saatavilla: https://www.ymparistokioski.fi/ymparistonhoidon-toimenpiteet/ymparistonurmet/riistapelto (Viitattu 7.5.2023).