Sorsan keinopesien rakentaminen on yleistynyt vesilintukantojen hoitamisessa, sillä keinopesät tarjoavat sorsille usein turvallisemman pesimispaikan. Ne suojaavat pesiä pienpedoilta ja varislinnuilta, mikä lisää pesinnän onnistumismahdollisuuksia. Oikein rakennettu ja huolellisesti sijoitettu pesä voi merkittävästi parantaa paikallisten vesilintukantojen elinvoimaisuutta. Vaikka keinopesän rakentaminen on suhteellisen yksinkertaista, onnistuminen edellyttää muutamien perusasioiden huomioimista. Materiaalivalinnoilla, rakenteen kestävyydellä sekä pesän sijoittelulla on suuri merkitys siihen, hyväksyvätkö sorsat pesän käyttöönsä. Seuraavissa ohjeissa käydään vaihe vaiheelta läpi, kuinka rakennat toimivan ja kestävän keinopesän sorsille.
Sorsan keinopesien rakentaminen on yleistynyt vesilintukantojen hoidossa, sillä oikein rakennettu pesä tarjoaa sorsille turvallisemman paikan pesintään. Keinopesien tavoitteena on parantaa pesinnän onnistumista erityisesti alueilla, joilla luonnolliset pesäpaikat ovat vähentyneet tai pesäpredaatio riski on korkea. Se suojaa munia ja poikasia tehokkaasti esimerkiksi minkeiltä ja varislinnuilta, mikä parantaa pesinnän onnistumista merkittävästi. Samalla keinopesät auttavat vahvistamaan paikallisia vesilintukantoja. Keinopesien tavoitteena ei ole korvata luonnon pesäpaikkoja, vaan lisätä turvallisten pesäpaikkojen saatavuutta kriittisillä elinalueilla, kuten erityisesti rehevillä järvi- ja kosteikkoalueilla. Keinopesät eivät korvaa elinympäristön laatua, vaan ne toimivat vain osana laajempaa kosteikkorakenteen ja suojavyöhykkeiden hoitoa.
Missä keinopesä toimii parhaiten?
Käytännön kokemusten mukaan keinopesät toimivat parhaiten:
- rehevillä lintujärvillä, joissa on runsaasti sorsapareja
- suojaisissa lahdenpoukamissa
- kosteikoilla ja tulvarannoilla
- ojitetuilla, mutta vettä pidättävillä alueilla
- lampien ja pienten kosteikkojen reunavyöhykkeillä
Tarvittavat materiaalit
Keinopesän rakentaminen ei vaadi erikoistyökaluja tai erityisosaamista, mutta huolellisuudella on suuri merkitys. Materiaalivalinnat, rakenteen kestävyys ja pesän oikea sijoittaminen ratkaisevat, hyväksyvätkö sorsat pesän käyttöönsä. Seuraavilla ohjeilla rakennat kestävän ja toimivan keinopesän helposti.
Pesän rakentamiseen käytetään metrin levyistä tai korkuista metalliverkkoa, kuten puutarha-aitaa tai minkkiverkkoa, jossa metallilangan tulee olla tukevaa, jotta pesä ei väänny. Yhteen pesään menee noin 2–2,5 metriä verkkoa, ja pesän sisähalkaisija on 30 cm ja pituus 100 cm. Oikeat mitat ovat tärkeitä, jotta sorsa hyväksyy pesän ja pystyy käyttämään sitä turvallisesti.
Pohjaan laitetaan metrin lauta, ja aitapaalu on painekyllästetty (50–60 x 1500–1800 mm). Tarvitaan pihdit, sivuleikkurit, nippusiteitä (3,6 x 140 mm) ja mahdollisesti alumiinirenkaita. Aitapaalun päälle asennetaan viemäriputki pienpetojen estämiseksi. Kuivikkeeksi käytetään heinää (5–10 cm kerros) tai olkea, mutta myös sammal, järviruoho tai korte käy pehmikkeeksi. Pesän päälle voi laittaa hengittävän materiaalin, kuten huovan.
Yhden keinopesän rakentamiseen tarvitset:
- Metrin levyistä/korkuista, metalliverkkoa, esimerkiksi puutarha-aitaa, minkkiverkkoa, puutarhaverkkorullaa, vihreää aitaverkkoa/kotieläinverkkoa.
- Verkon tulee olla riittävän jäykkää, jotta pesä säilyttää muotonsa. Kevyt kanaverkko ei yleensä ole riittävän tukeva.
- Noin 2–2,5 metriä tukevaa metalliverkkoa (esim. puutarha-aita tai minkkiverkko)
- Pesän sisähalkaisija on 30 cm ja pituus 100 cm.
- Lauta tai lankku (noin 1 m) pesän pohjaksi
- Painekyllästetty aitapaalu (50–60 mm x 1500–1800 mm)
- Pihdit ja sivuleikkurit
- Nippusiteitä (esim. 3,6 x 140 mm), rautalankaa tai alumiinirenkaita
- Viemäriputki tai muu nousueste pienpetojen estämiseksi
- Kuivikkeeksi heinää 5 – 10 cm kerros ja myös pesän sisään pehmikkeeksi tai olkea.
- Voidaan käyttää pehmikkeenä sammalta, heiniä, järviruokoa tai kortetta.
- Suositellaan käytettäväksi olkea verkon aluskatteeksi, pesän sisälle voidaan laittaa heinää.
- Hengittävää aluskatemateriaalia (esim. huopaa)
Rakennusohjeet vaihe vaiheelta
1. Keinopesän rungon muotoilu
Avaa verkkorulla ja kiinnitä lauta verkkorullan päähän. Yhteen pesään verkkoa menee noin 2,5 metriä. Pesän sisähalkaisijan (30 cm) oikean koon voi helposti varmistaa 300 millisellä rumpuputken pätkällä. Muotoile verkosta putki, jonka halkaisija on noin 30 cm. Verkkoa kiepautetaan yksi kierros putken ympäri ja laitetaan verkko kiinni naulaamalla verkko lautaan.
2. Tukirakenteen kiinnitys
Käännä verkkoa kierros ympäri ja kiinnitä se laudan päähän. Varmista , että pesän halkaisija on vähintään 30 cm. Varmista, että rakenne pysyy tukevana eikä painu kasaan.
3. Rakenteen vahvistaminen
Tässä mallissa rakennetta tuettiin lisäämällä pajua verkon päälle. Jäykempi aitaverkko ei tarvitse tukemista ja se onkin parempi materiaali. Tällöin voidaan käyttää muovipäällystettyä aitaverkkoa yhdessä tiheäsilmäisen kanaverkon kanssa.
5. Kuivikkeen lisääminen
![]() |
Kuva: Keinopesän tukeminen. Rakennetta voidaan vahvistaa esimerkiksi pajulla tai muulla materiaalilla, jos käytetään kevyempää verkkomateriaalia. |
4. Aluskatteen lisääminen
Auki levitetyn verkon päälle lisätään kuiviketta ja aluskatteeksi hengittävää materiaalia. Tämä auttaa pitämään pesän kuivana ja suojaa rakennetta. Tässä mallissa aluskatteeksi on käytetty hengittävää paperia, mutta vaihtoehtoisesti voidaan käyttää huopaa tai muuta säilyvää materiaalia. Kate voidaan halutessa peittää heinällä, jolloin se näyttää luonnollisemmalta ja sulautuu ympäristöönsä paremmin.
![]() |
Kuva: Aluskatteen asentaminen. Hengittävä aluskate parantaa pesän kestävyyttä ja auttaa pitämään rakenteen kuivempana. |
Levitä 5–10 cm kerros kuivikkeita verkon päälle ja rullaa se yksi kierros ympäri. Kuivikkeena voidaan käyttää muun muassa heinää, kortetta tai olkea. Kestävin vaihtoehto on korte tai olki, mikäli niitä on saatavilla.
9. Asenna keinopesä maastoon
Miksi keinopesä kannattaa rakentaa?
![]() |
Kuva: Kuivikekerroksen lisääminen keinopesää. Kuivikkeeksi lisätään noin 5–10 cm kerros heinää, olkea tai muuta luonnonmateriaalia. |
6. Viimeistele keinopesä
Lopuksi verkko katkaistaan leikkureilla, ja sen reuna kiinnitetään nippusiteillä tai naulaamalla. Malliksi asetettu rumpuputken pala voidaan poistaa, sillä pesä pysyy nyt muodossaan ilman lisätukea. Sorsanpesän suuaukon halkaisija on 30 cm, mikä mahdollistaa sorsan sujuvan pääsyn sisälle ja puolustautumisen, jos varis yrittää munia ryöstää. Varislintujen takia pesän pituuden on hyvä olla metrin verran pituinen.
![]() |
Kuva: Keinopesän putken poistaminen. Sulje verkon reunat huolellisesti ja varmista, ettei rakenteessa ole teräviä ulokkeita. |
7. Muotoile pesäaukon suu
Keinopesän viimeistely. Pesän sisään lisätään heinää pehmikkeeksi, ja samalla siistitään pesäaukon suu. Pesäaukon reunaa voidaan vahvistaa kiinnittämällä verkon päät yhteen. Varmista, että pesään ei jää ulokkeita, joille varislinnut voisivat laskeutua. Viimeistelty pesä on tiivis, tukeva ja valmis asennettavaksi maastoon.
![]() |
Kuva: Keinopesän muotoilu ja verkon reunojen sulkeminen. Pesä muotoillaan lopulliseen muotoonsa ja verkon reunat kiinnitetään huolellisesti. |
8. Lisää jalusta ja nousueste
Jalustan asentaminen keinopesään. Tukipuihin asennetaan nousueste, joka estää minkkien pääsyn pesään. Sorsan pesärauhaa varten on suositeltavaa asettaa tekopesä jalustan päälle. Pesä kannattaa sijoittaa noin metrin korkeuteen, jolloin se on suojassa veden vaihteluilta, mainingeilta ja pesän huuhtoutumiselta. Lisäksi pesä on tarpeeksi korkealla, jotta tukipuihin voi kiinnittää nousuesteen, joka estää minkkejä pääsemästä pesälle. Huonosti toteutettu pedonsuojaus (minkki, supikoira, varislinnut) voi jopa lisätä pesäkuolleisuutta. Monilla kohteilla pesämenestys on romahtanut, jos nousueste on puuttunut tai se on ollut liian kapea. Minkki pystyy hyödyntämään yllättävän pieniäkin kiipeämispintoja (Färm 2020).
Keinopesän asentaminen. Keinopesä sijoitetaan veden pinnasta riippuen noin metrin korkeuteen. Tolpan pituuden tulee olla riittävä, jotta pienpedot, kuten minkit, eivät pääse hyppäämään pesään. Pesän suuaukkoihin voidaan kiinnittää piikkejä estämään varislintujen pääsyn pesälle. Valitse rauhallinen paikka, jossa on suojaa ja hyvä näkyvyys ympäristöön. Pesät tulisi viedä alueille, joilla on aiempia havaintoja poikueista, ja joissa on riittävä suojaisuus, tuulensuoja sekä esteetön kulkuyhteys vedestä pesään. Suun tulee avautua rannan suuntaisesti, koska sorsaemo nousee pesään yleensä vedestä lyhyellä, noin metrin mittaisella hypyllä. Vastaavasti poistuessaan pesästä emo laskeutuu suoraan veteen. Näin pesän sijoittelu mahdollistaa luontevan kulkureitin ja lisää todennäköisyyttä, että pesä hyväksytään käyttöön. Putkipesän asennus on helpointa toteuttaa jään päältä, mutta sulan veden aikana se voidaan asentaa myös veneestä tai kahluuhousuja käyttäen, kunhan työskentely tehdään turvallisesti ja pesän sijoittaminen onnistuu suunniteltuun paikkaan. (Färm 11.5.2020.)
Vinkkejä onnistumiseen
- Asenna pesät hyvissä ajoin ennen pesimäkautta (aikaisin keväällä)
- Sijoita pesä rauhalliseen ja suojaisaan paikkaan, kuten esimerkiksi pien- tai suurkosteikoille, mudan- tai savenottopaikoille, ojalevennyksiin, rauhallisiin lahtiin ja lintulampiin sekä poukamiin.
- Vältä liian heikkoja materiaaleja
- Keinopesät tulee huoltaa vuosittain ennen pesimäkauden alkua. Kuivikkeet lisätään ja rakenteet tarkistetaan, jotta pesä pysyy houkuttelevana ja turvallisena.
- Huoltamattomat pesät menettävät nopeasti houkuttelevuutensa ja voivat jopa romahtaa rakenteellisesti.
Miksi keinopesä kannattaa rakentaa?
Sorsan keinopesän rakentaminen on helppo ja tehokas tapa tukea vesilintujen pesintää. Vaikka keinopesän rakentaminen on yksinkertainen teko, sen vaikutus vesilintujen pesintään voi olla merkittävä. Oikein rakennettu ja huolellisesti sijoitettu pesä parantaa pesinnän onnistumista, suojaa poikasia pedoilta ja tukee elinvoimaisten vesilintukantojen säilymistä. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden osallistua konkreettisesti luonnonhoitoon ja nähdä oman työn tulokset käytännössä. Parhaimmillaan oikein rakennettu ja sijoitettu keinopesä palvelee useita pesimäkausia. Keinopesä kannattaa rakentaa, koska se tarjoaa sorsille huomattavasti turvallisemman pesimisympäristön kuin monet luonnon tarjoamat vaihtoehdot, vähentää pesäsaalistuksen riskiä ja lisää poikasten selviytymismahdollisuuksia, samalla kun se tukee vesilintukantojen elinvoimaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta.
Lähteet ja lisätiedot
Färm, Kirsi (2020). Tee sorsanpesä – auta lintuja. Jahtimedia.fi. Valokuvat: Jaska Salonen. Saatavilla: www.jahtimedia.fi (11.05.2020).
Isokylän Metsästysseura (2023). Tarvikkeet ja ohjeet sorsan keinopesän rakentamiseksi. Saatavilla: https://isokylanmetsastysseura.fi/wp-content/uploads/2023/05/. Tämä PDF-dokumentti tarjoaa yksityiskohtaisia ohjeita ja tarvikeluettelon sorsan tekopesän rakentamiseen.
Nyyssönen, Tarja (2015) . Näin pyöräytät sorsan tekopesän 45 minuutissa – vähän heinää ja verkkoa. Yleisradio (YLE). Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-7987194.
Sorsan keinopesän rakentaminen (2019). YouTube-soittolista. Saatavilla: https://www.youtube.com/playlist?list=PLD8wQB-cC-G00q4jGTdLpAipmMzn_JZIk. Tämä soittolista sisältää useita videoita, jotka opastavat sorsan keinopesän rakentamisessa.
Tiedotusjaosto, Jokivarren Metsästysseura ry (2016). (Päivitetty 4/2026): Sorsan keinopesän rakentaminen. Teksti ja kuvat, Jokivarren Metsästysseura ry.
Harinen, Vesa (2014). Sorsalle pesä. YouTube-video. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=RijYVPF-u0c. Tässä videossa näytetään käytännön esimerkki sorsan tekopesän rakentamisesta.









