Talvella lumen peittäessä maan ja pakkasten kiristyessä riistaeläimet joutuvat koetukselle, kun ravinnon saanti vaikeutuu ja energiantarve kasvaa. Riistan talviruokinnan tarkoituksena on turvata eläinten ravitsemuksellinen tila ennen ankarimpia pakkasjaksoja sekä parantaa niiden selviytymistä kevääseen saakka. Oikein toteutettuna ruokinta tukee paitsi riistaeläinten hyvinvointia myös luonnon monimuotoisuutta erityisesti silloin, kun talviolosuhteet käyvät poikkeuksellisen vaikeiksi. Riistanhoito on aina ollut osa yhteistä luonnonhoidon perinnettä. Metsäjänisten talviruokinta haapoja kaatamalla, lehtikerppujen tarjoaminen ja heinän asettaminen saataville ovat perinteisiä esimerkkejä riistanhoidon käytännöistä.
Vaikka nykyaikainen riistanhoito hyödyntää uusia menetelmiä ja tutkimustietoa, perusajatus pysyy samana: vaikeina aikoina annettu tukiruokinta on konkreettinen osoitus huolenpidosta riistasta ja sen elinympäristöistä. Talvi on luonnon koetinkausi, jolloin ravinnon määrä ja laatu heikkenevät merkittävästi. Talviruokinnan tarkoituksena ei ole totuttaa eläimiä helppoon ravintoon, vaan tukea niiden luonnollista ravinnonhankintaa silloin, kun olosuhteet ovat poikkeuksellisen vaikeat.
 |
| Kuva: Metsäjänikset. © jokivarren Metsästysseura ry. |
Talviruokintaa hyödynnetään erityisesti metsäkauriin, valkohäntäpeuran, metsäjäniksen sekä peltokanalintujen, kuten fasaanin ja peltopyyn, tukiruokinnassa. Ruokintapaikat sijoitetaan eläinten luontaisille talvehtimisalueille, ja niiden perustaminen edellyttää aina maanomistajan luvan.
Riistakameroiden käyttö ruokinnan seurannassa on suositeltavaa – se helpottaa havainnointia ja tuottaa arvokasta tietoa esimerkiksi metsästysseurojen suorittamaan riistaeläinten kannanseurantaan. Riistakameroiden asentaminen ruokintapaikoille edellyttää maanomistajan luvan.
Talviruokinnan ajoituksella on keskeinen merkitys. Se tulisi aloittaa jo ennen lumipeitteen muodostumista, tavallisesti marras–joulukuussa, jolloin eläimillä on mahdollisuus paikantaa ja tottua ruokintapaikkoihin ennen ravintotilanteen heikkenemistä. Lisäksi hirvieläinten ruuansulatus tarvitsee aikaa sopeutuakseen uusiin rehuihin – yleensä vähintään viikon tai kaksi. Pötsissä elävät ruoansulatukseen erikoistuneet mikro-organismit mukautuvat vähitellen ruokinnan muutoksiin, minkä vuoksi rehujen vaihtaminen on syytä tehdä asteittain (Hirvikota 2019).
Vastaavasti talviruokinta on tärkeää lopettaa vasta keväällä, kun maa on riittävän paljas ja luontainen ravinto on jälleen riistaeläinten saatavilla. Kesken kauden lopetettu ruokinta voi aiheuttaa vakavia ongelmia – etenkin metsäkauriille, kun ruokinta lopetetaan liian aikaisin. (Muuttola 2019.)
"Riistan talviruokinta on hyvä aloittaa jo ennen lumen tuloa, jotta eläimet löytävät ruokintapaikat ja niiden elimistöllä on aikaa sopeutua tarjottavaan ravintoon. Kerran aloitettua talviruokintaa tulee jatkaa kevääseen saakka." (Muuttola 2019)
Ruokintapaikan sijainnilla ja ruokinta-automaateilla on suora vaikutus ruokinnan turvallisuuteen ja tehokkuuteen. Paras paikka on rauhallinen ja suojaisa riistan elinalue, joka on riittävän kaukana asutuksesta ja liikenteestä. Tämä vähentää eläinten ajautumista piha-alueille tai teiden varsille ja auttaa ehkäisemään vahinkoja (Muuttola 2016). Ruokintapaikkojen rakenteiden ei tarvitse olla monimutkaisia – tärkeintä on, että rehu ja vilja säilyvät kuivina ja puhtaina. Säännöllinen huolto, rehujäännösten poisto ja siisteys ehkäisevät tautien leviämistä ja ylläpitävät ruokintapaikan houkuttelevuutta.
Talviruokinta ei kuitenkaan ole pelkkää ravinnon tarjoamista. Se on osa pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja eettisesti perusteltua riistanhoitoa. Ruokintapaikat tarjoavat myös arvokkaan mahdollisuuden havainnoida riistakantojen kehitystä, seurata eläinten käyttäytymistä sekä suunnitella metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen kannanhoitoa kestävästi. Tässä artikkelissa käsitellään talviruokinnan keskeiset tavoitteet, käytännön toteutus ja siihen liittyvät tärkeimmät huomiot riistanhoidon näkökulmasta.
 |
| Kuva: Metsäkauriit ruokintapaikalla. © Jokivarren Metsästysseura ry. |
Riistan talviruokinnan tavoitteet ja periaatteet
Riistan talviruokinnan keskeinen tavoite on turvata riistaeläinten ravinnonsaanti silloin, kun luonnon tarjoama ravinto ei riitä kattamaan niiden energiantarvetta. Ankarat pakkaset, paksu lumipeite ja pitkä kevättalvi tekevät ravinnon hankinnasta erityisen haastavaa monille riistalajeille, kuten metsäkauriille. Lisääntynyt energiankulutus ja vähäinen saatavilla oleva ravinto voivat johtaa riistaeläinten heikkoon kuntoon tai jopa kuolleisuuteen. Talviruokinta täydentää luonnon tarjoamaa ravintoa ja auttaa eläimiä selviytymään vaikeimman talvikauden yli hyväkuntoisina.
Luonnonkasvit, ruohot ja pensaiden ravinteikkaat osat jäävät talvella paksun lumikerroksen alle tai tulevat muuten riistalle vaikeasti saavutettaviksi. Erityisesti metsäkauriit ja peltokanalinnut kärsivät tilanteessa, jossa syötävää ei ole tarjolla riittävästi. Talviruokinta ei pyri korvaamaan kokonaan eläinten normaalia ravintoa, vaan täydentämään sitä silloin, kun luonnon olosuhteet rajoittavat ruokailumahdollisuuksia. Metsäjänisten talviruokinta kovimpina pakkasjaksoja on tärkeää, koska metsäjäniskannat ovat laskussa.
Talviruokinta toteutetaan yleensä erillisillä ruokintapaikoilla, jotka perustetaan harkinnan ja suunnittelun perusteella. Paikan valinnassa tulee huomioida paitsi eläinten luontainen liikkuminen, että myös turvallisuusnäkökohdat: ruokintapaikkojen ei tule houkutella riistaa vilkkaasti liikennöidyille tiealueille tai liian lähelle asutusta. Riistan talviruokintaan sopivia rehuja ovat muun muassa heinä, eri viljalajit, lehtikerput, juurekset ja lajikohtaisesti valitut kasvit. Ruokinnan tulee aina perustua kunkin riistalajin tarpeisiin ja ravitsemuksellisiin vaatimuksiin – ei siihen, mitä sattuu olemaan saatavilla (Sutinen 2018.)
Oikein ajoitettu ja suunniteltu ruokinta auttaa eläimiä säilyttämään kuntonsa kevääseen saakka. Hyväkuntoinen riista selviää helpommin myös pesinnästä tai vasomisesta, mikä vaikuttaa suoraan riistakantojen elinvoimaisuuteen tulevina vuosina. Talviruokinta on jatkoa riistapeltojen tarjontaan riistaeläimille.
 |
| Kuva: Riistapellon kasviksia: rehunauris eli turnipsi. © Jokivarren Metsästysseura ry. |
Ruokintapaikan perustaminen
Talviruokintapaikka ja riistan ruokintapaikat perustetaan ensisijaisesti alueille, jossa se ei haittaa liikennettä. Paikan valinnassa on tärkeää huomioida riistaeläinten luonnolliset liikkumisreitit, jotta ne eivät joudu ylittämään vilkasliikenteisiä teitä tai muita vaarallisia alueita siirtyessään päivälepopaikoiltaan ruokintapaikoille. Metsäkauriiden elinalueiden ja kulkureittien tuntemus mahdollistaa ruokintapaikkojen sijoittamisen turvallisille ja eläimille luontaisille talvialueille. Ruokintapaikan sijoitus tulisi aina tehdä riistaeläinten käyttäytymistä ja alueen maastollisia erityispiirteitä tarkasti seuraten. (Sutinen 2018.)
Talviruokintapaikka perustetaan riistapeltojen yhteyteen, mutta se ei ole välttämätöntä. Riistapelloista riistaeläimet saavat kuitenkin pitkälle alkutalveen muun muassa juureksia, jota ne voivat hyödyntää ravinnossaan pitkälle alkutalveen asti.
Ennen ruokintapaikan sijoittamista on tärkeää keskustella alueen maanomistajan kanssa ruokinnan järjestämiseen liittyvistä asioista. Ruokintapaikkaa ei tule sijoittaa taimikoiden tai metsän uudistusalueiden läheisyyteen, sillä hirvieläimet voivat jäädä oleskelemaan niihin ja aiheuttaa vahinkoa taimikolle. Myös ruokinta tie- tai piha-alueiden lähellä voi johtaa eläinten liialliseen tottumiseen ihmisiin ja siten lisätä liikenne- sekä puutarhavahinkoja.
"Ruokintapaikka kannattaa sijoittaa harkiten – kauas taimikoista ja asutuksen läheisyydestä. Eläinten tottuminen ihmisiin voi lisätä sekä liikenne- että puutarhavahinkoja." (Hirvikota -blogi)
Talviruokintapaikan perustaminen vaatii huolellista suunnittelua. Mikäli alueella esiintyy runsas riistaeläinkanta, laajamittainen ruokinta voi aiheuttaa merkittäviä haittoja. Esimerkiksi petoeläimet, kuten kettu ja ilves, hyödyntävät helposti ruokintapaikkojen ympärillä olevaa saalista, mikä saattaa lisätä petopainetta. Lisäksi vilja houkuttelee ruokintapaikoille alkutalvella jyrsijöitä ja supikoiria, jotka voivat levittää tauteja. Suuri eläintiheys ruokintapaikalla voi lisätä tautiriskiä, joten ruokinnan määrää, sijaintia ja laajuutta tulee tarkoin seurata ja mitoittaa aina tarpeen mukaan. Riistanhoidollinen tukiruokinta on erityisen perusteltua alueilla, joissa metsäkauriskanta on harva ja joissa lisäravinto parantaa kannan elinvoimaisuutta. Tiheästi ruokintapaikoilla käyvät eläimet voivat kuitenkin levittää loisia ja tauteja eri lajien välillä (Hevonoja 2025.)
Riistan talviruokinnassa on tärkeää noudattaa muutamia keskeisiä periaatteita. Ensinnäkin ruokintapaikkoja tulee olla riittävästi, jotta yksittäiselle paikalle ei kerry liiallista eläinmäärää. Tämä vähentää eläinten välistä kilpailua ravinnosta sekä samalla pienentää petoeläinten vaikutusta, sillä useampi ruokintapaikka tarjoaa riistaeläimille paremmat mahdollisuudet levittäytyä ja välttää saalistusta. Lisäksi on tärkeää muistaa, että talviruokinta tulee aloittaa ajoissa ja jatkaa yhtäjaksoisesti aina lumien sulamiseen saakka keväällä (Suomen riistakeskus).
Riistan ruokintapaikoilla voidaan voidaan saada paljon hyödyllistä tietoa alueellisista riistakannoista, kuten metsäkauriiden määrästä. Riistakantojen määrää voidaan seurata riistakameroilla ruokintapaikoilla, ja näin arvioida paikallista riistakantaa. On tärkeää muistaa, että riistanhoito ja ruokintapaikan perustaminen vaativat maanomistajan luvan. Riistanhoito on alueen omistajan oikeus. Metsästysoikeuden vuokrauksessa siirtyy myös riistanhoito-oikeus vuokraajalle. Metsästyslain 15. pykälä kuuluukin:
 |
| Kuva: Metsäjänisten ruokintapaikka. © jokivarren Metsästysseura ry. |
Ruokintapaikoilla tarjottavien rehujen tulee olla laadukkaita ja monipuolisia. Pienimuotoinen apilapohjaisten rehujen käyttö on suositeltavaa, ja lisäksi ruokinnassa kannattaa hyödyntää viljoja, juureksia, vihanneksia sekä heinää. Rehujen laatu ja monipuolisuus tukevat riistaeläinten ravitsemustarpeita ja edistävät niiden hyvinvointia talven aikana.
Ruokinnassa käytetään usein riista-automaatteja, jotka mahdollistavat viljan sekä rehun annostelun tarkasti ja säätelevästi. (Suomen Metsästäjäliitto 2023). Lisäksi maahan levitettävä ruokinta on luonteva ja toimiva vaihtoehto, mutta tällöin ruokintapaikkaa on hyvä vaihtaa säännöllisesti rehun pilaantumisen ja tautiriskien ehkäisemiseksi. Heinää voidaan levittää puhtaalle hangen pinnalle. Huolellinen ruokintapaikkojen hoito on olennainen osa vastuullista talviruokintaa (Hirvikota).
 |
| Kuva: Metsäkauris ruokintapaikalla. © Jokivarren Metsästysseura ry. |
"Jollei muuta ole sovittu, vuokralaisella on oikeus metsästysvuokra-alueella suorittaa riistanhoidollisia toimenpiteitä. Tällöin hän ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa alueen omistajalle tai haltijalle (Lähde: Ruokinta)."
Ruokintapaikkojen perustamisessa on hyvä ottaa huomioon, että vaikka maanomistaja olisi vuokrasopimuksessa sallinut riistanhoitotoimenpiteet maillaan, on hyvien tapojen mukaista olla omistajaan yhteydessä ennen ruokintapaikan perustamista (Peltoriistan ruokinta).
Suomen riistakeskuksen ohjeiden mukaan riistan ruokintapaikkojen perustaminen edellyttää aina maanomistajan lupaa. Esimerkiksi riistapellon perustaminen, ruokintakatoksien pystyttäminen tai nuolukiven asettaminen metsään tarvitsee maanomistajan suostumuksen, vaikka maalle olisi tehty vuokrasopimus metsästysseuran kanssa. Tämä ei perustu suoraan erityiseen ruokintaa koskevaan lakiin, vaan käytännön ohjeeseen ja maanomistajan oikeuteen päättää maansa käytöstä. Maanomistajan lupa on kuitenkin aina tarpeen, koska toisen maalla toimiminen vaatii maankäyttöoikeuden haltijan suostumuksen.
Erilaiset ruokintatoimenpiteet ja niihin tarvittavat luvat (Suomen riistakeskus).
- Riistapellon perustaminen – edellyttää maanomistajan lupaa
- Lehtikerppujen teko ja tarjoaminen – edellyttää maanomistajan lupaa
- Pienten hirvieläinten ruokinta ruokintakatoksesta – edellyttää maanomistajan lupaa
- Haapojen kaataminen jäniksille ravinnoksi – edellyttää maanomistajan lupaa
- Vesilintujen ruokinta – edellyttää vesialueen omistajan lupaa
- Nuolukiven vieminen metsään – edellyttää maanomistajan lupaa
- Jänisten ruokinta heinällä – maanomistajan lupa on suositeltavaa pyytää, vaikka kyse olisi pienimuotoisesta ruokinnasta
Riistan talviruokinta on perusteltua monesta eri näkökulmasta katsoen. Ensinnäkin oikein sijoitetuilla ruokintapaikoilla voidaan merkittävästi vähentää maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Lisäksi talviruokinnalla on keskeinen rooli erityisesti pienempien hirvieläinten, kuten metsäkauriiden, kannanhoidossa. Ruokinta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen lumen tuloa, jotta eläimet ehtivät löytää ruokintapaikat ja niiden elimistöt sopeutuvat tarjottavaan ravintoon.
Kuva: Hajautettu ruokinta mahdollistaa metsäkauriiden ravinnon saannin ilman kilpailua. Samalla se pienentää alttiutta saalistukselle, erityisesti petoeläinten, kuten ilveksen, osalta. Ruokinta-automaattien käyttö voi näin ollen olla olennainen osa suunnitelmallista ja turvallista talviruokintaa, joka edistää metsäkauriskantojen hyvinvointia ja selviytymistä ankarien talviolosuhteiden yli. © Jokivarren Metsästysseura ry.
Hygienia, ravinto ja tautien ehkäisy
Talviruokinnassa riistaeläimille tarjottavat rehut kannattaa valita huolella, jotta ne tukevat eläinten ravitsemustarpeita ja edistävät niiden hyvinvointia talven yli. Omenat, juurekset, kaalit ja rehujuurikkaat maistuvat sorkkaeläimille. Lisäksi riistaeläimille tarjotaan viljaa, kuten kauraa sekä apilapitoista heinää. Riistalinnuille tarjotaan viljaa sekä hienojakoista soraa jauhinkiviksi. Lintujen ruokintapaikan läheisyydessä tulee olla suojakasvillisuutta, mihin ne voivat vaaran uhatessa paeta. Talviruokinta on ennen kaikkea eläinten perusenergiahuoltoa, joka tukee niiden selviytymistä talven vaikeimpina kuukausina.
Talviruokinnan onnistuminen edellyttää ruokintapaikkojen huolellista ylläpitoa ja hyvää hygieniaa. Märät ja homeiset rehujäämät eivät ole vain ravintoarvoltaan heikkoja, vaan ne voivat myös aiheuttaa eläimille terveysongelmia. Säännöllinen ruokintapaikkojen siivous estää rehujäänteiden pilaantumista, mikä puolestaan vähentää tautien leviämisen riskiä.
Ruokintapaikalle tarjottavan ravinnon määrä tulee mitoittaa kävijämäärän mukaan, jotta ruokinta vastaa todellista tarvetta eikä johda resurssien tuhlaukseen tai ruokintapaikkojen liialliseen eläintiheyteen. Maahan ruokittaessa ruokintapaikka on hyvä vaihtaa joka kerta hieman eri kohtaan, sillä ruokintapaikan puhtaus edistää eläinten hyvinvointia (Hirvikota).
"Ruokinnan ylitarjontaa tulee välttää. Näin myös mahdollisten tautien ehkäisy on paremmin hallinnassa." (Muuttola 2019)
Ruokintapaikan puhtaus on tärkeää ja maahan ruokittaessa paikkaa tulee aina hieman vaihtaa. Pilaantunutta ravintoa ei eläimille tarjota.
"Esimerkiksi vanhaa leipä tai pulla voi sisältää homekasvustoa, mikä saattaa aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä ja jopa eläimen menehtymisen." (Muuttola 2019)
Katetut ruokintarakenteet, kuten heinätelineet tai viljakaukalot, auttavat pitämään rehut kuivina ja puhtaina, mikä on keskeistä rehun säilyvyyden kannalta.
Riistaeläinten ruokinnalla on merkittäviä hyötyjä, mutta siihen liittyy myös haittoja, joista tärkeimpiä ovat tautien ja loisten leviämisriskit. Luonnonvarakeskus tutkii parhaillaan, kuinka ruokintapaikat voivat edesauttaa tautien siirtymistä eläinten välillä, minkä vuoksi ruokinnan toteutuksessa korostuu huolellinen suunnittelu. Haittoja voidaan vähentää käyttämällä tarkoituksenmukaisia ruokintarakenteita ja annostelevia automaatteja, jotka estävät eläinten liiallista keskittymistä yhdelle alueelle. Oikein järjestettynä ruokinta tukee riistaeläinten hyvinvointia ja sopii osaksi kestävää riistanhoitoa (Suomen riistakeskus).
Ohjeita riistan lajikohtaiseen talviruokintaan
 |
| Kuva: Metsäkauriit riistapellossa ja ruokintapaikalla. © Jokivarren Metsästysseura ry. |
Maanomistajan lupa ja ruokinnan suunnittelu
- Talviruokinta edellyttää aina maanomistajan lupaa. Ennen ruokinnan aloittamista tulee sopia ruokintapaikan sijainnista, liikenteestä alueella sekä esimerkiksi riistakameran käytöstä. Talviruokinta on hyvä suunnitella yhdessä metsästysseuran ja riistanhoitoyhdistyksen kanssa, esimerkiksi vuosikokouksen yhteydessä.
Hajautettu ruokinta parantaa turvallisuutta
- On suositeltavaa perustaa useampia pieniä ruokintapaikkoja yhden suuren ruokintapaikan sijaan. Hajautettu ruokinta vähentää eläinten välistä kilpailua ravinnosta, pienentää tautien leviämisriskiä ja vaikeuttaa petoeläinten saalistusta. Ruokintapaikat tulee sijoittaa kauas vilkkaasti liikennöidyistä teistä eläinten ja liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi.
Ruokintapaikan siisteys ja rakenneratkaisut
- Ympäristön siisteydestä huolehtiminen on tärkeää sekä eläinten terveyden että ruokintapaikan hygienian kannalta. Ruokinta tulisi toteuttaa jaloillaan seisovissa ruokakaukalossa tai katoksissa, mikä ehkäisee maaperän likaantumista ja estää jyrsijöiden, kuten hiirten ja rottien, houkuttelun paikalle. Jos ruokinta tapahtuu maahan, paikkaa tulee vaihtaa säännöllisesti puhtauden ylläpitämiseksi.
Sopiva ravinto eri riistalajeille
Metsäkauris
Metsäkauriin ruokinta edellyttää erityistä huomiota ravinnon koostumukseen. Pelkkä vilja, erityisesti kaura, ei riitä – se voi häiritä eläimen ruoansulatusta ja johtaa esimerkiksi havupuiden taimien syöntiin nestetasapainon korjaamiseksi. Ruokinnan tulee olla monipuolista ja sisältää:
- Murskattua viljaa (mieluiten annostelijan kautta)
- Apilapitoista kuivaheinää
- Säilörehua ja juureksia (kuten porkkanaa, turnipsia ja lanttua)
- Lehtikerppuja
- Viljan murskaaminen ennen tarjoamista parantaa sen sulavuutta metsäkauriin ruoansulatuksessa. Heinälle suositellaan rakennettavaksi katos, jotta se säilyy kuivana ja puhtaana. Metsäkauriille ei saa antaa leipää, sillä se voi aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä.
Valkohäntäpeura
Valkohäntäpeuran talviruokinnassa tarjotaan monipuolisesti viljaa, apilaheinää, juureksia ja muita rehujuurikkaita, kuten porkkanaa ja perunaa. Valkohäntäpeurat käyttävät luonnossa monipuolisesti eri kasveja ja niiden osia ravintonaan. Niiden ruokavalioon kuuluvat heinäkasvit ja ruohot, varvut sekä pensaiden ja puiden lehdet. Maitohorsma on myös yleinen osa peuran kesäistä ravintoa. Lisäksi peurat pitävät marjoista, omenista, sokerijuurikkaista sekä viljan siemenistä, jotka vaihtelevat saatavuuden mukaan eri vuodenaikoina. Ruokintapaikan tulisi sijaita etäällä asutuksesta ja vilkkaista teistä, mutta avoimella paikalla, jotta saalistajilla kuten ilveksellä ei ole yllätysmahdollisuutta, ja sen tulee olla myös riittävän lähellä eläinten suosimia oleskelupaikkoja. Ruokintaa tulee suhteuttaa kannan kokoon ja talven lumisuuteen, eikä ravintoa saa tarjota liikaa, jotta vältetään tautien leviämistä ja riistavahinkojen lisääntymistä.
Talviruokinnassa pienille hirvieläimille tarjotaan monipuolisesti viljaa, apilaheinää sekä nestepitoisia juureksia, ja ruokintaa voidaan täydentää suolalla. Vilja on kätevintä jakaa automaatista, mutta muu rehu voidaan levittää suoraan hangelle, josta eläimet voivat valita syömänsä sorkillaan. Ruokaa on hyvä siirtää hieman eri kohtiin jokaisella ruokintakerralla tautiriskin pienentämiseksi. Lisäksi ruokintapaikalle kannattaa tehdä useita erillisiä ruokakasoja, jotta useampi eläin pystyy ruokailemaan samanaikaisesti ja myös heikoimmat yksilöt pääsevät ravinnolle ilman kilpailua (Peltoriistan ruokinta).
Metsäjänis
Metsäjäniksille voidaan tarjota kaadettuja haapoja (maanomistajan luvalla), lehtikerppuja sekä heinää. Ravinto voidaan levittää puiden alaoksille tai ruokinta-automaatteihin, jolloin se pysyy puhtaana ja paremmin jänisten saavutettavissa. Talviruokinnassa on tärkeää tarjota monipuolista ravintoa, joka muistuttaa mahdollisimman paljon metsäjäniksen luonnollista ruokavaliota. Lisäksi ruokintapaikat kannattaa sijoittaa suojaisiin ja turvallisiin paikkoihin, jotta jänikset voivat ruokailla rauhassa.
Metsäjänisten talviruokinta perustuu siihen, että eläimille tarjotaan helposti saavutettavaa ja ravinteikasta lisäravintoa niiden luonnollisen talviekologian mukaisesti. Vaikka rusakot käyvät usein hirvieläinten ruokintapaikoilla, metsäjänikselle voidaan perustaa oma ruokintapaikka etenkin silloin, kun alueen talviolosuhteet ovat ankarat. Ruokintapaikka sijoitetaan yleensä metsäautotien läheisyyteen, jotta sen huoltaminen olisi vaivatonta. Alueelta on hyvä löytyä haapoja, joita voidaan kaataa jänisten kaluttavaksi; rungot nostetaan esimerkiksi kivien varaan, jolloin ne pysyvät lumen pinnan yläpuolella ja tarjoavat uusia oksia jänisten ulottuville koko talven ajan. Lisäksi ruokinnassa voidaan käyttää kuivaheinää. Ennen haapojen kaatamista tai ruokintapaikan perustamista maanomistajalta on kuitenkin aina pyydettävä lupa. (Peltoriistan ruokinta).
Fasaani ja peltopyy
Talvella luonnonravinto on usein niukkaa, ja fasaanit sekä peltopyyt tarvitsevat lisäapua selviytyäkseen kylmän ja lumisen ajan yli. Talviruokintapaikoilla pyritään tarjoamaan näille riistalinnuille monipuolista ja ravinteikasta ruokaa, joka tukee niiden hyvinvointia ja auttaa säilyttämään vahvan kunnon. Peltokanalinnut, kuten fasaanit ja peltopyyt, hyötyvät talviruokinnasta. Niille voidaan tarjota viljaa ruokinta-automaateilla, jotka estävät ruokinnan leviämisen maahan ja vähentävät jyrsijöiden houkuttelua. Lintujen ruokinnassa tulee kiinnittää huomiota myös suojaisaan ruokintapaikan sijoitteluun. Lintujen ruokintapaikat kannattaa sijoittaa pensaikkojen tai muun suojakasvillisuuden lähelle, jotta linnut voivat tarvittaessa paeta suojaan. Myös monet pikkulinnut hyötyvät riistan ruokintapaikoista. Riistalinnuille tarjotaan viljan ohella myös soraa, jota ne käyttävät jauhinkivinä ruoansulatuksensa apuna. Lisätietoa: Peltopyy kaipaa suojaa ja rauhaa ruokintapaikalle.
Peltopyyn ja fasaanin ruokintapaikat suunnitellaan hieman eri tavoin, vaikka lajit voivat ajoittain ruokailla samoilla alueilla. Peltopyy viihtyy parhaiten avoimilla peltoalueilla, erityisesti ojanvarsien riistapelloilla, latojen läheisyydessä tai harvoissa pajukoissa, kunhan ympäristö tarjoaa hyvän näkyvyyden ja mahdollisuuden nopeaan suojautumiseen. Ruokintapaikan läheisyydessä ei tule olla korkeita puita, joissa petolinnut, kuten kanahaukka, voisivat vaania. Fasaanien ruokinta taas sijoitetaan tiheämpiin paju- tai kuusipuskiin, ja ruokinta aloitetaan talven tullen. Ensin rehu levitetään maahan, ja lintujen aktivoiduttua ruokaa voidaan lisätä automaatteihin ja ruokintakatoksiin. Molemmat lajit pitävät erityisesti vehnästä, rukiista ja kaurasta, mutta myös viljan lajittelujäte on ravinteikasta ja sisältää rikkakasvien siemeniä. Lisäksi ruokintapaikoilla on hyvä tarjota soraa, jota linnut käyttävät jauhinkivinä (Peltoriistan ruokinta).
Nuolukivet ja niiden sijoittelu
Nuolukivet tarjoavat eläimille tärkeitä suoloja ja hivenaineita. Niiden sijoittelussa tulee olla huolellinen – erityisesti taimikoiden läheisyyteen ei tule viedä nuolukiviä tai perustaa ruokintapaikkoja, sillä se lisää taimituhojen riskiä.
Ylläpito ja seuranta
Ruokintapaikan ylläpitoon kuuluu säännöllinen huolto ja puhdistus. Mikäli tarjolla on vain viljaa, riittää yksi huoltokerta viikossa. Useampi ruokintapaikka vähentää eläinten stressiä ja kilpailua, mikä parantaa sekä hyvinvointia että ruokinnan tehoa.
Talviruokintaa on hyvä seurata esimerkiksi riistakameralla, mutta sen käytöstä tulee sopia maanomistajan kanssa. Kameraseuranta tarjoaa hyödyllistä tietoa eläinten käyttäytymisestä ja ruokinnan onnistumisesta.
Oikein toteutettu ja monipuolinen talviruokinta tukee metsäkauriiden ja muiden riistaeläinten lisääntymistä sekä yleistä selviytymistä vaikean talvikauden yli. Tämä heijastuu suoraan paikallisten riistakantojen vahvistumiseen ja kestävään riistanhoitoon.
Yhteenveto ja riistanhoidollinen merkitys
Riistan talviruokinta on perusteltua monesta eri näkökulmasta. Oikein sijoitetuilla ruokintapaikoilla voidaan merkittävästi vähentää maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Talviruokinnalla on keskeinen rooli erityisesti pienempien hirvieläinten, kuten metsäkauriiden kannanhoidossa.
Ruokinta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen lumen tuloa, jotta eläimet ehtivät löytää ruokintapaikat ja sopeutua tarjottavaan ravintoon. Ruokintapaikat tulisi sijoittaa riistaeläinten luontaisille alueille ja riittävän kauas teistä ja asutuksesta. Pihapiirissä tapahtuva ruokinta voi johtaa eläinten kesyyntymiseen sekä liikenne- ja puutarhavahinkoihin (Muuttola 2019).
Oikein toteutettu ja monipuolinen talviruokinta tukee metsäkauriiden ja muiden riistaeläinten selviytymistä vaikean talvikauden yli, vahvistaa paikallisia riistakantoja ja edistää kestävää riistanhoitoa. Keskeistä on riistan talviruokinnassa on ruokintapaikkojen huolellinen sijoittelu, laadukkaiden rehujen valinta, ruokinnan jatkuvuus talven ajan sekä ruokintapaikkojen säännöllinen ylläpito.
Talviruokinta ei kuitenkaan ole perusteltua kaikkialla. Metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten tulee arvioida ruokinnan tarve paikallisesti, ottaen huomioon alueen riistatiheys, elinympäristöt, petopaine ja tautiriskit.
Lähteet
Ahti, Ella, Jussa-Pekka Virtanen, Marja Isomursu ja Markus Melin. 2025. Alustavia tuloksia riistaruokinnan vaikutuksista ympäristöterveyteen. Metsästäjä 6/2025.
Luettavissa: https://www.lehtiluukku.fi/lehti/metsastaja/_read/6-2025/438003.html.
Luettavissa: https://www.lehtiluukku.fi/lehti/metsastaja/_read/6-2025/438003.html.
Ahti, Ella, Jussa-Pekka Virtanen, Marja Isomursu ja Markus Melin. Alustavia tuloksia riistaruokinnan vaikutuksista ympäristöterveyteen. Metsästäjälehti, 7.11.2025. Luettavissa: https://metsastajalehti.fi/tutkittua/alustavia-tuloksia-riistaruokinnan-vaikutuksista-ymparistoterveyteen/.
Färm, Kirsi. 2022. Talviruokinta poistaa pihakäyntejä ja estää kolareita. Luettavissa: https://jahtimedia.fi/luonnossa/helpota-sorkkaelainten-talvea.
Hevonoja, Jaana. 2025. Riistaruokintaan sisältyy riskejä – Luken tutkimus selvittää minkälainen ruokinta on järkevää ja mikä taas ei ole. Yle Uutiset.
Luettavissa: https://yle.fi/a/74-20153672.
Luettavissa: https://yle.fi/a/74-20153672.
Hirvikota. 2018. Talviruokintapaikan perustaminen. Luettavissa: https://hirvikota.wordpress.com/talviruokinta-paikan-perustaminen/. Talviruokinta. Luettavissa: https://hirvikota.wordpress.com/talviruokinta/.
Jokivarren Metsästysseura ry. Tiedotusjaosto. 2023. Riistan talviruokinta. Teksti ja kuvat. Päivitetty 10/2025. Luettavissa: https://jokivarrenmetsastysseura.blogspot.com/2019/10/riistan-talviruokinta.html.
Koho, Mikko. 2019. Riistan talviruokintaa kannattaa jatkaa keväälläkin. Jahtimedia. Luettavissa: https://jahtimedia.fi/luonnossa/riistan-talviruokintaa-kannattaa-jatkaa-kevaallakin.
Kähkönen, Sanna. 2016. Riistaeläimiä ei ruokita pullalla ja leivällä: "Pahimmillaan siitä seuraa kuolema". Yle Uutiset.
Luettavissa: https://yle.fi/a/3-9242337.
Luettavissa: https://yle.fi/a/3-9242337.
Luonnonvarakeskus (Luke). 2025. Riistaruokinnan aiheuttamat ympäristöterveysriskit maatalouselinympäristöissä.
Luettavissa: https://www.luke.fi/fi/projektit/riskiruokinta.
Luettavissa: https://www.luke.fi/fi/projektit/riskiruokinta.
Luonnonvarakeskuksen tiedote. 2022. Luke: Metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen määrät ruokintapaikoilla suuria, myös kuokkavieraita paljon. Riista.fi.
Luettavissa: https://riista.fi/luke-metsakauriiden-ja-valkohantapeurojen-maarat-ruokintapaikoilla-suuria-myos-kuokkavieraita-paljon/.
Luettavissa: https://riista.fi/luke-metsakauriiden-ja-valkohantapeurojen-maarat-ruokintapaikoilla-suuria-myos-kuokkavieraita-paljon/.
Muuttola, Marko. 2019. Aika aloittaa riistan talviruokinta. Riista.fi.
Luettavissa: https://riista.fi/aika-aloittaa-riistan-talviruokinta/.
Luettavissa: https://riista.fi/aika-aloittaa-riistan-talviruokinta/.
Riistainfo.fi, Suomen riistakeskus. Peltoriistan ruokinta. Luettavissa: https://www.riistainfo.fi/vastuullinen-metsastaja/peltoriistan-metsastaja/peltoriistan-ruokinta/.
Rinne, Antti. 2020. Houkutusherkut hirvieläimille - tukiruokintaan tolkkua. Luettavissa: https://metsastajalehti.fi/metsastys/houkutusherkut-hirvielaimille/.
Suomen Metsästäjäliitto. 2023. Kestävän riistaruokinnan opas. Luettavissa: https://metsastajaliitto.fi/sites/default/files/2023-06/Riistaruokintaopas_A4_www.pdf.
Suomen Riista 66: 21–37. 2020. Riistan ruokinta ja metsästys. Luettavissa: https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/8d43f8c3-185d-4170-a135-69358199ac8a/content.
Suomen Riista 66: 7–20. 2020. Riistaruokinnan ekologiset vaikutukset –kirjallisuuskatsaus. Luettavissa: https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/04ccdf66-eba4-4945-a235-5175250743fb/content.
Suomen riistakeskus. 2025. Peurat ja kauriit kuuluvat Suomen luontoon. Luettavissa: https://riista.fi/peurat-ja-kauriit-kuuluvat-suomen-luontoon/.
Suomen riistakeskus. 2025. Rhyn:n tehtävät. Luettavissa: https://riista.fi/riistahallinto/riistanhoitoyhdistykset/rhyn-tehtavat/.
Suomen riistakeskus (n.d.). Ruokinta.
Luettavissa: https://riista.fi/riistatalous/luonnon-ja-riistanhoito/ruokinta/.
Luettavissa: https://riista.fi/riistatalous/luonnon-ja-riistanhoito/ruokinta/.
Sutinen, Sirpa. 2018. Viljaa ja vihanneksia riistalle. Metsään-lehti. Metsäkeskuksen asiakaslehti. Luettavissa: https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/virkistys/viljaa-ja-vihanneksia-riistalle.html.